Epäilykset Ruokavalion Takia

0

En kiellä itseltäni mitään. Syön tavallista kotiruokaa, syön pitsaa, syön jäätelöä ja syön myös karkkia — kun tuntuu siltä. Vaikka noudatan ”tarkkaa” ruokavaliota, se ei tarkoita sitä, ettenkö voisi syödä mitään tämän kyseisen ruokavalioksi kutsutun ulkopuolelta. Tottakai voin syödä ja syön. Ei sen noudattaminen ole koskaan ollut orjallista, enkä koe edelleenkään minkäänlaisia omantunnon tuskia, jos syön jotain mikä ei tavalliseen arkeeni välttämättä kuuluisi.

Moni ei kuitenkaan ymmärrä sitä, että nautin tästä kaavamaisesta syömisestä ja se helpottaa elämääni todella paljon. Noudattaessani samoja kaavoja ja rutiineja päivästä toiseen, säästän todella paljon aikaa, säästän myös rahaa sekä olen paremmin kartalla esimerkiksi siitä minkä takia kehoni käyttäytyy, niin kuin käyttäytyy. Kaikki edellä mainituista ovat minulle tärkeitä määreitä.

Olettamus ruokavaliosta

Enemmän kuin kymmenen kertaa olen kuullut lauseen: ”Aaro ei varmaan tätä voi syödä, kun noudattaa sitä ruokavaliota…” — asiahan ei ihan niin mene. Miksi pitää olettaa valmiiksi jotain? Kuten sanoin, en kiellä itseltäni mitään ruoan suhteen, en ole koskaan kieltänyt. Enkä aio kieltää jatkossakaan. Tietenkin voin syödä mitä tahansa, jos haluan. Jos en kuitenkaan syö, se ei johdu mistään ”ruokavaliosta”. Ei se ole ruokavalion vika.

Harvoin käyn esimerkiksi ulkona syömässä. Eikä se johdu siitä etteikö ravintoloista saisi tarpeeksi terveellistä ruokaa. Ei todellakaan. Jopa ”roskaruokapaikoista”, kuten McDonald’sista saa todennäköisesti terveellisiä salaatteja ja Chicken Wrappeja, jos tekee sen valinnan. Eli voiko Mäkkäriäkään roskaruokapaikaksi luonnehtia, en edes tiedä. Ei siis johdu esimerkiksi valinnanvaran puutteesta, jos en lähde ulos porukalla syömään.

”Iso” Kana-Ceasarsalaatti, hintalappu 15,00€.

En myöskään koe sen kummemmin ”makeanhimoa”. Eivätkä sipsipussit minua sen enempää houkuttele. Jos en koske tarjottuihin herkkuihin, yksinkertaisesti ei välttämättä tee mieli. Sekään ei johdu ruokavaliosta. Tai itseasiassa taitaa johtua, koska keho ei osaa kaivata addiktoivaa sokeria enää. Anyway…

Nykyään harvemmin viitsin enää kyseiseen lauseeseen puuttua. Kaikki saavat olettaa mitä haluavat, toisaalta se ei välttämättä ole kovin järkevää. Elämääni helpottava ruokavaliorunko ei ole syypää mihinkään. Useimmiten vain ajattelen asioita hieman pidemmälle. Vatsa varmasti haluaisi monta kertaa viikossa pitsaa, jos soisin sille sellaisen mahdollisuuden. Ihmiskeho on luotu selviytymään, rasvakerros pitää meitä lämpimänä ja niin pois päin.

Ulkona syöminen ja herkkujen ostaminen ovat yksinkertaisesti minulle lähes aina budjettikysymyksiä. Kyllä salaatit ja hampurilaiset varmasti makroihin sopisivat, vaikka joka päivä, mutta pankkitilille eivät. Jos ajatellaan, että käytän 7,50€ yhteen Subwayn patonkiin, josta syön vain yhden kerran ja vaihtoehtona olisi samalla rahalla 5 ateriaa päivässä. Kumman valitsen?

Aina se ei ole sen arvoista.