Treenaamisen Filosofia Muuttuu Vuosien Varrella

0

Monien vuosien ajan treenaamisen pääsääntöinen tavoite oli minulla ulkonäkö, se miltä peilikuva näytti. Halusin saada lisää lihasta luideni ympärille ja paljon painokiloja. Siihen aikaan tavoite oli oikeastaan henkilökohtaisesti enemmän kuin paikallaan ja todella terveellinen, koska aloittaessani kuntosalilla käymisen painoin matalimmillaan 59 kg. Pituutta minulta kuitenkin löytyy 193 cm, paino meni silloin vaikean alipainon puolelle, eikä edes ihan muutamalla kilolla vaan lähes 10 kg. Painoindeksi voidaan laittaa pituuskasvun piikkiin, ei esimerkiksi syömishäiriön syyksi, mutta joka tapauksessa painoa oli hyvä saada tuolloin lisää. 

En edes itse tajunnut tilannetta, kuinka kapealta olen oikeasti voinut silloin näyttää? Rakastuin lajiin ja aloin opiskelemaan harjoittelun sekä ravitsemuksen saloista enemmän. Ensimmäinen liikuntamuoto josta olen koskaan pitänyt ja sen takia ylipäänsä olen nykyään tässä missä olen. Sitä on mielenkiintoista miettiä…

Treenaamisen filosofia kehittyy

Tiedostin heti ettei kehonrakennus tyylinen treenaaminen ollut välttämättä omille raameilleni se kaikista optimaalisin tapa harjoitella, mutta valitsin sen silti, koska nautin lihaksiin saadusta paineen tunteesta ja tuntumalla treenaamisesta. Tein sitä useiden vuosien ajan sekä vähitellen jopa kehityin tietotaidon kasvaessa. Ja, lähtötilannetta ajatellen olisi ollut varsinainen ihme, jos painoa ei olisi tullut, kun edes hieman kiinnitti enemmän huomiota ravitsemukseen.

Huhtikuussa 2016 saavutin tavoitepainon jota olin kauan yrittänyt saavuttaa – 100 kg haamuraja oli ylitetty! Nopean aineenvaihdunnan ja heikon ruokahalun omaavana, 100 kg oli vaikea tavoite. Ylläpidin painoa muutaman viikon ajan, mutta se ei kuitenkaan ollut sen arvoista, vaikka tulokset salin puolella olivatkin nousujohteisia. Ruokailuihin meni aivan liikaa aikaa, enkä nauttinut siitä enää yhtään. Syöminen oli lähestulkoon välttämätön paha, sillä pienellä opiskelijabudjetilla jauhelihamakaroonisetti tuli suhteellisen tutuksi. Silloin ensimmäisen kerran ajattelin: ”Onko tässä mitään järkeä?

Tavoitteet muuttuvat

100 kg tavoitettu, mutta tästä en todellakaan ole enää ylöspäin menossa, jos ruokailut vaativat näin paljon, ajattelin. Siinä hetkessä tavoitteet ruokailun suhteen muuttuivat ja halusin pitkästä aikaa nauttia siitä tärkeästä osa-alueesta, joka niin suuresti tämän lajin ympärille kuului. Tapojen muuttamiseen ja uusien ruoka-aineiden löytämiseen sekä kokeilemiseen on mennyt paljon aikaa, enkä usko, että uuden kokeileminen loppuu koskaan. Aikaisemmin söin 6-7 ateriaa päivässä, nykyään syön 2-4. Tavoite muuttui ruokailujen suhteen vähitellen ja tällä hetkellä nautin syömisestä huomattavasti enemmän!

Treenaamisen

Myös tavoitteet treenaamisen suhteen ovat muuttuneet huomattavasti. Aikaisemmin kehonrakennukseen pohjautuvat treenit ovat muotoutuneet toiminnallisiksi ja kokonaisvaltaisiksi. Kehonrakennus opeilla tehtävät treenit opettivat minulle paljon, muun muassa tekniikan tärkeyden ja sen, että tehdään työt oikeilla lihaksilla. En kuitenkaan ole tehnyt esimerkiksi pelkästään hauiskääntöä yli puoleen vuoteen. Treenimetodini ja ajatusmaailmani treenaamista kohtaan tulevat koulutustaustastani. Fysioterapeuttina haluan nähdä ihmisen toimivana kokonaisuutena, joten miksi itsekään keskittyisin omissa treeneissäni ainoastaan kolmipäisen olkalihaksen takomiseen tai istuen tehtävään reiden ojennukseen.

Henkilökohtaiset harjoitusohjelmat olen jalostanut toiminnallisiksi ja monipuolisiksi. Aikaisemmin saatoin tehdä yhdellä harjoituskerralla hauikset sekä ojentajat ja siinä se. Siinäkään ei todellakaan ole mitään väärää, mutta sellainen treeni ei enää omiin tavoitteisiini sovi. Haluan haastaa itseäni kokonaisvaltaisesti, lähes kaikki liikkeet teen joko seisten tai polvillaan, jotta keskivartalo joutuu tekemään enemmän töitä, versus istuen tai selällään. Kuntosalille ei mennä istumaan, sitä tulee arjessa tehtyä muutenkin tarpeeksi. Valitsen liikkeitä, jotka haastavat suuria lihasryhmiä sekä laittavat samalla pienet tukilihakset töihin. Moninivelliikkeet kunniaan! Sykkeen tulee nousta ja sen pitää olla haastavaa monessa näkökulmassa, mutta joka tapauksessa treenaamisen tulee olla ennen kaikkea sellaista josta pystyy nauttimaan. 

Treenini ovat moninkerroin haastavampia kuin aiemmin ja monipuolisemmin koottuja. Nautin siitä tunteesta, kun hiki valuu otsalla ja tippuu nenänvartta pitkin lattialle, sydän hakkaa melkein kurkussa asti, hengästyttää ja tuntuu oikeasti siltä, että jokaisessa erässä on pystynyt ylittämään itsensä. Tietenkin edelleen haluan myös lisää lihasmassaa, mutta se ei enää ole ainoa tavoitteeni. 

Valintojen on palveltava tavoitteita.