15-vuotiaana en saanut sormia edes lähellekään lattiaa, kun tein etutaivutusta ja yritin mennä niin alas kuin pääsin. Silloin oma reaktio siihen oli, että olen luonnostaan liian kankea ja koska olen pitkä niin minun on jotenkin vaikeampi taipua sellaisiin asentoihin. Pituuskasvulla saattaa tietysti olla sormensa pelissä jossain määrin, mutta pituus itsessään ei ollut syy siihen, ettenkö pystyisi saamaan käsiä lattiaan vielä joku päivä.

Aloin siinä iässä harrastamaan erilaisia kamppailulajeja ja niissä liikkuvuus on kaikki kaikessa. Treeneissä venyteltiin aina jossain määrin ja äkkiä pystyin jo koskettamaan sormenpäillä varpaitani. Kyse ole alun perin vain harjoittelun puutteesta. Enhän koskaan ollut ennen sitä harrastanut mitään muuta kuin tietokoneella pelaamista. Ei ihme, että joku lihas saattaa kiristää.

Venytteleminen alkaa

Kamppailulajit kuitenkin jäivät, kun kuntosaliharrastus otti vallan ja siinä samalla jäi myös venytteleminen. Hierontakoulussa otin opettajalta kuitenkin venyttelyhaasteen vastaan. Hän antoi nipun papereita joista löytyi yhteensä 30 venytysliikettä suurimmille lihaksille. Aloin noudattamaan venyttelyrutiinia 5 kertaa viikossa ja kävin jokaisen paperilla olevan liikkeen läpi. Yhteensä aikaa meni noin 35 minuuttia (puhtaasti aikaa itse venytyksissä). 3 kuukauden jälkeen kehitys oli huomattava, mutta koskaan ei tehty mitään alku- tai loppukartoitusta. Vaikkei kehityksestä koskaan saatu mitään konkreettista dokumentaatiota ylös, niin itse huomasin säännöllisen venyttelemisen hyödyt selvästi. Olo oli paljon rennompi ja palauduin treeneistä paremmin.

Kolmessa kuukaudessa venyttelemisestä tuli arkinen rutiini, jota tein joka ilta ennen nukkumaanmenoa. Katsoin yhden tai kaksi jaksoa jotain mielenkiintoista sarjaa ja venyttelin samalla lattialla. Eihän se alussa mitään herkkua ollut, mutta olin päättänyt, että pidän kiinni haasteesta johon lähdin mukaan. Ei kukaan koskaan kysellyt edistymisestä, eikä siihen kukaan muu edes lähtenyt mukaan, mutta onneksi tein sen itseni takia!

Tavoitteena spagaatti

Venytteleminen on kulkenut säännöllisen epäsäännöllisesti mukana siitä asti, mutta on mahtavaa huomata kuinka kolmen vuoden takainen kehittyminen ei ole hävinnyt minnekään. Saan edelleen kämmenet helposti lattiaan koska tahansa ja nykyään myös pään polviin. Välillä venytteleminen tahtoo jäädä, mutta nyt on aika asettaa uusi tavoite itselleen. Nimittäin spagaatti.

Lapsena tämä tavoite olisi ollut varmasti hieman helpompi, kun elastisuutta löytyi asteen verran enemmän. Kuitenkin sanotaan, että spagaatin voi saada myös aikuisiällä, joten aion ottaa siitä selvää. Toisille spagaatin tekeminen saattaa tulla luonnostaan ja se kumpuaa jostain lapsuusiän tanssiharrastuksesta tai vastaavasta – itselleni spagaatti puolestaan on ultimaattinen tavoite, joka olisi mahtavaa saavuttaa. 

6 kuukautta aikaa

Tavoitteet tarvitsevat itselleen deadlinen, muuten ne jäävät usein vain unelmiksi. 20.3.2018 kävin Jarnon liikkuvuustunnilla ja se antoi itselleni kipinän tähän touhuun. En ehkä olekaan täysin toivoton tapaus spagaatin suhteen. Siitä päivästä 6 kuukautta eteenpäin minulla on aikaa saada spagaatti. Deadline 20.9.2018.

Tuntia ennen otimme kuvan alkutilanteesta ja tunnin jälkeen toisen kuvan siitä tilanteesta johon jo tunnissa pystyy oikeanlaisilla venytyksillä:

Spagaatti

Matkaa on vielä paljon, mutta myös toivoa löytyy! Aseita spagaatin saamiseen on taas huomattavasti enemmän ja aion saavuttaa tämän tavoitteen. Aikaa löytyy vielä. Enää tarvitaan toimintaa. Säännöllinen venytteleminen astuu taas mukaan rutiineihin. Syyskuussa aion saada spagaatin molemmin puolin ja sen on tultava rennosti. Here we go!

Spagaatti

Ainoastaan säännöllisyyttä ja aikaa.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here