About viikko takaperin menin salille, innoissani uudesta treeniohjelmasta. Tässä ohjelmassa tosiaan on liikkeitä joita en oo pitkiin aikoihin tehnyt, joten saattaa tekniikoissakin olla pientä hiomisen varaa. Luvassa oli jalkapäivä. Nykyään oon alkanut pitämään jalkapäivästä enemmän kuin aikaisemmin, ehkä se johtuu asenteesta, ehkä uusista liikkeistä. Anyway…

Treeni alkoi todella mainiosti, liikkeet menivät perille ja tuntuivat hyviltä. Jossain vaiheessa kuitenkin iski pienimuotoinen väsymys, ei fyysisesti vaan psyykkisesti. Oli vaikea keskittyä suorittamiseen. todennäköisesti tämä johtui työputkesta ja neljän yön liian lyhyistä unista. Tää väsymys iski kaikista huonoimpaan aikaan, sillä luvassa oli Maastavetoa (mave). Maastaveto tarvitsisi täydellisen keskittymisen, koska se on niin ”ISO” liike, monta lihasryhmää työskentelemässä samanaikaisesti.

Noteerasin väsymykseni treenin aikana, joten jätin maastavedon sarjat kesken. Tein 3 / 5 sarjaa. Ei vaan tuntunut hyvältä enää jatkaa – pää ei ollut nostoissa mukana. Täähän taas saattaa johtaa loukkaantumiseen, kun liikutellaan isoja painoja, eikä olla sataprosenttisesti tilanteessa läsnä. Paketin on oltava kunnossa, eikä vaan yhden osan siitä.

Vedin treenin loput pienemmät liikkeet kunnolla ja lähdin pois.
Kroppa tuntui jälkeenpäin ihan normaalilta, kaikki kunnossa.

olkapääAamulla: Olkapää särky. Fuck me…

Se ei oo voinut tulla mistään muusta kuin siitä maastavedosta jossa mieli mietti ihan omiaan. Onneksi kipu ei ollut mistään pahimmasta päästä, mutta joku siellä olkapäässä oli pahoittanut mielensä. Itseasiassa oon aiemminkin kokenut samanlaista kipua, ihan samassa kohdassa. Silloin särky lähti itsekseen muutamassa viikossa.

Tuttu juttu, joten en tehnyt siitä sen isompaa ongelmaa. Töissä olkapää hieman muistutteli olemassa olostaan, kun nosteli vähän painavampia laatikoita. En kuitenkaan antanut pienen kivun estää salille menemistä, joten sinnehän menin! Otin mentaliteetin: ”Sillä se lähtee, millä se on tullutkin.”

Tässä tilanteessa kyseinen asenne toimi (aina ei toimi, eikä ole suositeltavaakaan). Nimittäin liikehän on paras lääke! Vaikka treeneissä olkapäässä tuntui pientä kipua, en antanut sen haitata. Kipuilu loppui taas noin viikon kuluttua siitä kuin se oli alkanutkin.

Loukkaantumiset ei oo ikinä kivoja, mutta nyt oli mukana onni onnettomuudessa. Vähillä vammoillahan ite oon selvinny, mutta kyllä tää taas vähän herätteli. Olkapää on monimutkainen rakennelma. Se pystyy liikkumaan kaikkiin ilmansuuntiin ja on mukana kaikessa mitä käsillä teetkään. Samalla olkapää on todella haavoittuva, jos joku kehon osa pettää niin todennäköisesti se on ensimmäisenä olkapää. Ja siihen ei todellakaan oo varaa, ei tässä elämäntilanteessa, eikä koskaan!

NOTE TO SELF: Keskity täysillä siihen mitä ikinä teetkään!

-Aaro