Seuraava tarina perustaa tositapahtumiin:

Viime viikonloppuna iskimme serkkupojan kanssa Helsinkiin ja luvassa oli Weekend Festivaalit (niistä reiveistä blogin puolella enemmän hieman myöhemmin). Löysimme viimein hotellille, jossa meidän piti yöpyä. Menimme vastaanottoon kirjautumaan sisään. Kirjautumisen aikana läheisessä pöydässä istuva ”avarakatseinen vanhempi herrasmies” alkoi puhumaan kovaäänisesti vieressään istuvalle miehelle.

En tiedä halusiko kyseinen herrasmies huomiota ja sitä, että kuulisimme hänen juttunsa vai oliko hänellä vain huono kuulo. Joka tapauksessa kuulimme kaiken mitä herrasmies jutusteli. Puheenaiheensa hän keksi minusta ja serkustani.
 
Miehen yksinpuhelu (viereinen mies ei nimittäin vastannut hänelle mitään) meni sanatarkalleen näin:
 
Joku on sentään saanut kunnollisen kasvatuksen (puhuen serkustani, jolla oli Reserviupseerikoulun rinkka selässä). En ymmärrä näitä pentuja, jotka ottavat lävistyksiä, korvakoruja tai tatuointeja (siirtäen keskustelun minuun, koska näki tatuointini). Mitä järkeä on ottaa tatuointeja ja merkata ihoaan. Ainoastaan vangeilla tai vankilaan menijöillä on tatuoiteja. Mikä hitto heidän vanhemmillaan on mennyt kasvatuksessa pieleen? Onko tuo joku tapa osoittaa mieltään? Jos joku minun lapsistani ottaisi tatuoinnin seivästäisin hänet saman tien.
 
Tuon sanottuaan miehille tuli kyyti ja he lähtivät pois…
 
tatuointia

Ilman tatuointia

Tätä monologia kuunnellessani mulle heräs jos jonkinlaisia ajatuksia ja kysymyksiä. Yleensä mua ei kiinnosta itseäni koskeva kritiikki tai mikään negatiivissävytteinen kommentti. Tää juttu kuitenkin jostain syystä vähän ”sattui” sisimmässä. Minkälainen ihminen oikeasti puhuu noin tuntemattomasta ihmisestä? Mikä saa ihmisen pelkäämään noin kovasti erilaisuutta? Minkälaisen kasvatuksen tää herrasmies ylipäänsä itse on saanut?
 
Mua tyydytti erittäin paljon viereisen miehen hiljaisuus. Ilmeisesti (toivottavasti) monologia pitävä ”avarakatseinen” herrasmies oli yksin ajatustensa kanssa… Mikäli tää toinenkin mies ois puuttunut jollain tavalla tähän yksinpuheluun, mun olisi ollut melkein pakko puuttua siihen myös, vaikka edes vittuillakseni.

Muutama mielessä pyörinyt skenaario

Todennäköinen -toteutustapa: 
Menisin ja selostaisin seikkaperäisesti mitä mun tatuointi tarkoittaa ja miksi sen otin. Kertoisin samalla minkälaisen kasvatuksen olen saanut ja ettei siinä ole mitään vikaa. Päinvastoin.

Käännetään asiat herrasmiestä vastaan -toteutustapa: 
”Mikäli mulla olisi kirjaimellisesti noin typerä ja vanhanaikainen isä / ukki, seivästäisin kyllä hänet ensin.” 
 
Neuvova / Vittuileva -toteutustapa: 
Kehottaisin häntä sivistämään itseään ja siirtymään 1940-luvulta 2000-luvulle ennen kuin on liian myöhäistä. 
 
Jätin asian olla. Pitäköön mies ajatuksensa… Kaikki saavat olla aivan mitä mieltä haluavat. Toivon kuitenkin, että kyseinen herrasmies herää jossain vaiheessa tähän maailmaan ja avartaa hieman näkemyksiään. Voi että tää maailma olisi hirveä paikka asua jos kaikki olisivat tämän herrasmiehen tapaisia..! 
 
Lopputulos: Halu ottaa lisää leimoja ihoon kasvoi. Tarviihan nää katkerat, erilaisuutta pelkäävät ihmiset jotain puheenaiheita! 
 
Erilaisuus on rikkautta.
 
-Aaro
 

1 KOMMENTTI

  1. Oon jo pidemmän aikaa lukenut blogiasi (en muista mistä löysin aikoinaan mutta tykästyin heti ja olen lukenut kaikki päivitykset) ja olisin toivonut bongaavani sinut weekendeiltä mutta valitettvasti en bongannut.
    Ja nyt mun on vain pakko kommentoida jotain. Itselläni on kaksi lävistystä (huuli sekä napa) ja tähän mennessä tatuointeja lapaluussa – ja olen törmännyt kohtaamaasi ajattelutapaan liian usein. Milloin mua revitään huulikorusta baarissa, milloin joku kommentoi tatuointiani. Itse olen päättänyt vastata kommentointiin asioiden olevan osa minua – tiedostan esimerkiksi että huulikorusta tulen joskus haluamaan luopua mutten ole siihen valmis vielä. Jos kommentointi ei tule suoraan en välitä.
    Olen töissäni paljon tekemisissä eri ikäisten kanssa – myös vanhusten. Usein asiat saavat ymmärrystä mutteivat aina. Kommentointia saa paljon myös muista ulkonäöllisistä asioista kuin lävistykset ja tatuoinnit. Pitää vaan oppia kunnioittamaan itseään ja omaa ulkonäköään ja siihen liittyviä asioita. Valinnat ovat sinun – ajatteli kuka muu niistä mitä haluaa itse täytyy olla tyytyväinen itseensä ja rakastaa itseään ja asioita mitä on itselleen tehnyt.
    Ja pääasia mitä halusin sanoa on, että hatunnosto sille ettet vastannut mitään vaan annoit tämän ihmisen pitää ajatuksensa.

  2. Moikka Katja!

    Todella huikeeta kuulla, että oot ihan tosissaan kaikki päivitykseni lukenut! Suuri hatunnosto sulle siitä, kiitos. Mahtavaa, että oot messissä. 🙂 Olisi kyllä ollut tosi kiva törmätä Weekendeillä, mutta ens kerralla sitten!

    Ja kiitos kommentista myös, pisin kommentti mitä tänne on kirjoteltu. Fiksu suhtautumistapa sulla näihin asioihin. Itsehän kaikki lävistyksensä ja tatuointinsa on valinnut. Ne tosiaankin on vain sua itseäs varten, eikä ketään muuta. Eihän silloin myöskään muiden mielipideillä pidä mitään väliä ollakaan. Ei muiden ajatuksista tarvitse omia tehdä.

    Ainut oikea tapa täällä tallustamiseen on olla oma itsensä ja tehä just sitä mitä haluaa.
    Just be you.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here