Tässä nyt aloin pohtia, että miten mä oon muuttunu vuosien varrella salilla käymisen ansiosta? Alotetaan siis ihan alusta, 15-vuotiaana olin epävarma, hiljainen, ujo, enkä pitänyt liikunnasta. Koin jääväni muiden varjoon, vaikka pidempihän olin kuin kukaan. Sitten päätin, että asioiden täytyy muuttua ja jotenkin päädyin kuntosalille… Siitä alkoi elämän mullistava vaihe, joka jatkuu tänäkin päivänä!

Jo ensimmäisten parin kuukauden aikana, kun aloitin salilla käymisen niin itsevarmuuteni alkoi kasvaa silmissä, sain uusia ystäviä ja elämänlaatu parantui roimasti. Tuntui kuin olisin löytänyt sen asian, mikä oli puuttunut minulta koko nuoruuteni, löysin harrastuksen, löysin liikunnan ilon.

Itseluottamas

Pari vuotta siitä eteenpäin ja lukuisia salitreenejä taakse jättäneenä, olin tottunut tuijottelemaan peiliin salilla, huomasin etten ollut enää se 15-vuotias ”liian pitkä, liian laiha, jolta puuttui itseluottamus”. Olin muuttunut ja juuri haluamaani suuntaan. Olin saanut itsevarmuutta, muotoja ja rautojen nostaminen tuntui minulle täydelliseltä harrastukselta.

Mutta yksi asia minua kalvoi, nimittäin oma ryhtini. Sitä en ollut vielä oppinut kantamaan kunnialla. Ymmärsin, etten minä tästä lyhene, olen useimpia kaksi päätä pidempi, niin miksen voisi olla ylpeä siitä? Varmasti on useita, jotka antaisivat mitä vaan ollakseen pidempiä. Siispä aijoin tehdä asialla jotain, mutta ryhtiähän on todella hankala hetkessä parantaa… Kuitenkin aina siitä hetkestä eteenpäin, kun kuljin peilin ohi, kiinnitin huomiota siihen miltä ryhtini näyttää. Ryhtini oli kumara, hartiat painuneet eteenpäin… Eihän se hyvältä näyttänyt. Tähän ongelmaan korjauksena, aina peilin ohi kulkiessani työnsin rintani ulospäin, vedin hartioita taakse ja pyrin kävelemään mahdollisimman pystyasennossa…

Nykyään voin sanoa olevani tyytyväinen ulkonäkööni, enkä tosiaan jää muiden ihmisten varjoon. Olen paljon paljon paljon itsevarmempi kuin vuosia takaperin. Kannan ylpeänä pituuttani, enkä antaisi sitä mistään hinnasta pois. Myös ryhtiongelmat ovat korjautuneet vuosien harjoittelulla. Itseasiassa ryhtini on parempi kuin hyvä. Yksi asia on kuitenkin pysynyt samana, nimittäin harrastukseni, tai oikeastaan se on jo muuttunut elämäntyyliksi, eikä harrastukselta varmaan voi enempää toivoakkaan…

PS. En voisi kuvitellakaan lopettavani tätä elämäntyyliä.