Ensimmäinen mun oikea liikunnallinen harrastus on ollut salilla käynti. Ensimmäistä kertaa salille taisin astua 15-vuotiaana. Sitä ennen oikeastaan en ollut harrastanut mitään. Taisin käydä kokeilemassa partiota yhden kerran ja se jäi sitten siihen, muistan vain, että piti kehittää oman nimensä lisäksi lisäosa nimeensä, joka alkoi samalla alkukirjaimella. Olin siis Arpi-Aaro… Sitten oon käynyt kokeilemassa salibandya pari kertaa, tuli mailakin hommattua. Sekin jäi siihen pariin kertaan vain, ei kiinnostanut yhtään joukkuepelit, koin myös itseni isoksi ja kämpelöksi harjoituksissa.

Salilla käynti jatkui. Mua on aina kiinnostanut kaikki kamppailulajit. Mutten ollut uskaltanut, oikeasti uskaltanut lähteä mihinkään treeneihin. Arka, pitkä ja hiljainen poika olin. Salilla käynnin ansiosta itsetuntoni kasvoi paljon. Sen ansiosta myös uskalsin lähteä kamppailulajien maailmaan mukaan.

Aloitin 15-vuotiaana potkunyrkkeilyn, kävin kaksi kertaa treeneissä viikossa Mikkelissä. Harrastin potkunyrkkeilyä noin vuoden verran. Olin siinä hyvä, olin pitkä, mulla oli ulottuvuutta, ei kukaan ylettänyt muhun hipaisemaankaan! Pidin lajista hirveästi, treenit olivat monipuolisia, liikkuvuus kehittyi ja itsetunto kasvoi. Ennen potkunyrkkeilyä en edes ylettänyt käsillä lattiaan eteentaivutuksessa. Siitä se sitten kehittyi pikkuhiljaa, lopulta sain omista varpaistani jo kiinni, hieno tunne. Mutta potkunyrkkeilyn lopetin sittemmin, kun innostuin lisää salilla käynnistä, salilla kävin neljä kertaa viikossa. Eikä porukoilla ollut aikaa aina heittää mua Mikkeliin treeneihin, kun niitä alkoi olla neljästi viikossa. Yleensä treenit alkoivat 20:00 ja loppuivat 21:30, illat meni tosi myöhäseksi. Joten siihen loppui se harrastus.

Kamppailulajit lähellä sydäntä

Salilla käynti jatkui Mäntyharjussa. Halusin vielä harrastaa jotain kamppailulajeja. Siihen tarjoutui tilaisuus, kun Mäntyharjussa alettiin toteuttaa vapaaottelun peruskurssia. Uskaltauduin menemään sinne. Jäin lajiin heti koukkuun. Vaikkakin olin iso ja kömpelö, aluksi olin huono mattopainissa (lähinnä sitä treenit olivat). Kehityin hurjasti lyhyessä ajassa, opin paljon, liikkuvuus parani, mattotyöskentelyni alkoi parantua. Kävin treeneissä neljä kertaa viikossa ja siihen päälle vielä kuntosali neljä kertaa viikossa. Kahdeksat treenit viikossa, saatoin myös käydä juoksemassa. Aika kovassa kunnossa olin ja rasvat alhaalla. Mutten oikeasti tiennyt ravinnosta mitään, saatoin mennä puolentoista tunnin salitreenistä suoraan vapariharjoituksiin, siinä tuli aika heikko olo, kun pyöriteltiin toisiamme matossa se seuraavat puolitoista tuntia. Välillä olin älyttömän väsynyt ja kouluhommat eivät todellakaan olleet tärkeitä siinä vaiheessa (lukio).

Kuitenkin vapaaottelua harrastin noin kaksi vuotta. Siinä sai ottaa itsestään kaiken irti, koska omassa seurassani kaikki muut harrastajat olivat oikeastaan minua painavampia, niin siinä oikeasti joutui tekemään matossa töitä. Rakastin lajia, hommasin kaikki kamppailuvälineet, oman nyrkkeilysäkin, joka painoi 80kg, enemmän kuin minä siihen aikaan, tosin eihän se mun huoneen katossa pysynyt, kun painoi niin hirveästi… Valmentajat kehottivat minua myös ottelemaan, mutten koskaan lähtenyt. En ole koskaan ollut kovin ”kilpailuhenkinen”, harrastan itseni takia, en sen takia, että pääsisin näyttämään muille. Kyllä mua ajatus houkutteli, mutta ei mulla ollut varaa maksaa kaikkia vakuutuksia mitä laji vaati, eivätkä porukat halunneet lähteä sponssaamaan sitä, että menen ottamaan turpaani jonnekkin!

Jossain vaiheessa lähdin treenaamaan Brasilialaista Jujutsua Mikkeliin, kun sain ajokortin ja auton. Menin peruskurssille ja olin harrastanut vapaaottelua noin 1,5 vuotta, dominoin kurssilla ja valmentajat kyselivät haluaisinko siirtyä treenaamaan vanhempien kanssa, no tottakai menin. Kävin niissä treeneissä muutaman kuukauden, mutta kun mulla ei ollut mitään tuloja, niin autolla ajaminen alkoi maksaa liikaa, joten sekin hupi loppui.

Olen myös käynyt Krav Magan peruskurssin, se on israelilainen lähitaistelu- ja itsepuolustuslaji. Siitä ei järjestetä mitään kilpailuja tai näytöksiä. Se on vain itsepuolustusta varten, joka oikeastaan tarkoitti tässä lajissa sitä, että keskitytään vastustajan herkkiin alueisiin. Kuten nivusii tai kaulaan, isketään sinne ja juostaan karkuun. Harjoittelimme myös aseista riisumista, esimerkiksi puukon ottamista pois. Todella tehokas itsepuolustuslaji ja hieno harrastus, jokaisen on osattava puolustaa itseään.

Kamppailu jäi

Tosiaan sitten, kun muutin Mäntyharjulta, kamppailulajit jäivät pois ohjelmasta. Kovasti yritin katsoa alkavia kursseja ja jatkokursseja erilaisiin lajeihin, missä sitten asuinkin, mutta aina oli aikatauluttamisen kanssa ongelmia, enkä tullut aloittaneeksi mitään.

Nykyään olen koulutettu hieroja, kamppailulajit vieläkin lähellä sydäntä. Mutta tälläisellä alalla missä omat kädet on kaikkein tärkeimmät työkalut, niin kamppailulajit ovat jokseenkin riski. Saa nähdä jatkanko vielä joskus jotain kamppailulajia, aika näyttää…

Kuitenkin salilla käynti on ollut mun viikko-ohjelmassa sieltä 15-vuotiaasta. Sitä oon harrastanut aktiivisesti koko ajan, vaikken ensimmäisten kolmen vuoden aikana rehellisesti tiennyt salilla käymisestä oikeastaan mitään, kunhan vain kävin, koska se oli niin mukavaa hommaa. Enkä tosiaan tiennyt mitään ravinnostakaan. Voin sanoa, että ehkä 1,5 vuotta olen nyt harrastanut salia jotenkin järkevästi ja nousujohteisesti. Ja kaikki tosiaan on opittu kantapään kautta. Kukaan ei oo mulle mitään opettanut, itseoppinut olen ja teen tätä ainoastaan itseni takia. Tää on mun suurin rakkaus!

Tähän panostan tällä hetkellä eniten elämässäni, vaikkei mulla olekaan mitään kilpailusuunnitelmia tai muitakaan suuria tavoitteita. Tää on osa-alue, jossa haluun olla hyvä ja tulen olemaan hyvä.

-Aaro


Tässä tosiaan oon 17-vuotias, kaksi vuotta kuntosalii ja vapaaottelua takana. En ollut muuta kuin luuta ja nahkaa. Tällä hetkellä painan 20kg enemmän, eikä varmasti mahtuis kaulaan enään kyseinen kaulakoru.

JAA
Edellinen artikkeliTulevaisuuden Suunnitelmia Osa 5, Mitä Nyt?
Seuraava artikkeliMiten Seurata Kehitystä?
Yrittäjäopiskelija, bloggaaja, viimeistä vuotta fysioterapian opintoja suorittava, lukiopohjainen urheiluhieroja sekä tavoitteellinen kuntoilija. Mielenkiintoihin kuuluu erityisesti kehon kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kehittäminen, aina fyysisistä ominaisuuksista psyykkisiin asti.