En ole käynyt harjoittelemassa kuntosalilla yli 1,5 kuukauteen. Viimeisten 5 vuoden aikana pisin treenitauko on ollut korkeintaan viikon mittainen. Näin pitkän tauon vaikutukset ovat kummitelleet alitajunnassani kauan. Kuihtuisinko täysin? Häviäisivätkö kaikki lihakset? Miten pystyisin elämään ilman tätä harrastusta? Mitä ylipäänsä tekisin kaikella sillä ajalla? 

Tällä kertaa jatkuva muuttaminen ja kauan kestävä ulkomailla seikkaileminen saivat tämän tauon aikaan. Tauko on kuitenkin vaikuttanut fyysiseen olomuotooni vähemmän kuin olisin ikinä osannut kuvitella. Tämän ajan kuluessa olen tehnyt korkeintaan muutaman punnerruksen sekä askelkyykyn hostellien käytävillä ja siihen se on jäänyt. Käytännössä en siis mitään, verrattuna aikaisempaan harjoittelutaustaani. 

Treenitauko

Treenitauko pelottaa

Fyysisessä näkökulmassa en ole itseasiassa mennyt kovin paljoa taaksepäin, mutta en tietenkään ole voinut myöskään kehittyä siihen suuntaan, johon haluaisin. Paineet ovat hävinneet lihaksista, eivätkö verisuonet enää paista ihon pinnassa niin hyvin kuin ennen, mutta peilikuva näyttää silti hyvin paljon siltä kuin aikaisemmin. Olenko pelännyt pidempiä taukoja täysin turhaan?

En ole laskenut koko aikana kaloreita, mutta olen kuitenkin yrittänyt huolehtia siitä, että syön mahdollisimman terveellisesti. Huomattavasti vähemmän kuin normaalisti, mutta silti monipuolisesti ja järkevästi. Se on varmasti jossain määrin auttanut ylläpitämään lihasmassaa ja vireystiloja.

Treenitauko

Kaipaan harjoittelua

Kaipaan harjoittelua psyykkisesti paljon. Sen tuomia haasteita, kipua, hikeä ja itsensä ylittämistä. Rakastan sitä, enkä malta odottaa, että pääsen taas käsiksi rutiineihin ja sellaiseen elämäntilanteeseen, joka mahdollistaa ”optimaaliset” olosuhteet harjoittelulle, ravitsemukselle sekä palautumiselle. 

Vielä ei ole aika palata niin omistautuneen harjoittelun pariin, mutta ainakin olen henkisesti latautunut ja valmistautunut siihen. Tiedän, kuinka lähden toteuttamaan suunnitelmia ja jahtaamaan tavoitteita harjoittelun osa-alueella.

1,5 kk tauko on opettanut minulle sen, että pidempääkään taukoa ei kannata pelätä, koska oikeasti se ei vaikuta yhtään mihinkään (jos edes hieman seuraa syömisiään), ellei tosiaan ole kyse kilpailusuorituksesta, jolla on tarkat deadlinet asetettu. Jos tauko jostain syystä eteen tulee, niin antaa sen tulla. Se ei ole maailmanloppu. Tauon jälkeen saattaa mennä hetki, että lihakset ovat taas yhtä paineiset ja vastaanottavaiset harjoitteluun kuin aiemmin – on kuitenkin mahtavaa päästä jatkamaan siitä mihin on jäänyt ja motivaatiota riittää aivan varmasti täysin eri levelillä.

Taukoa ei tarvitse pelätä.